Assasins Creed

Sain joululahjaksi uuden Assasins Creed-pelin. Peli on ollut pelimaailman vuoden odotutetuimpia julkaisuja. Ubisoftin monikulttuurinen ja -rotuinen kehittäjätiimi on pullauttanut aikamoisen teoksen ulos.

Peli sijoittuu keskiaikaiseen Israeliin, ja päähenkilönä on Altaïr (arabiaa, tarkoittaa "the flying one"). Lopun juonen saatte etsiä wikipediasta, en jaksa alkaa tähän sitä rustaamaan.

Suurin osa pelistä vietetään juosten hienosti mallinettujen kaupunkien katoilla. Tässä osuudessa nähdään selvästi erään Persian kruununperillisen perimää, jotkin liikkeet ja temput ovat lähes suoraan POPeista. Peliä voidaan ihan syystä pitää POP-sarjan perillisenä, samalla lailla kun Bioshockia Systemshockin.

Salamurhaajapeliksi on pelissä suhteellisen vähän itse salamurhausta. Tiedonhakutehtäviä on hieman, mutta suurin osa ajasta juoksennellaan katoilla. Ei sillä, se on ihan kivaa, mutta välillä haluaisi vain päästä eteenpäin helpomminkin.

Parjattu tekoäly tosiaan välillä toilailee erikoisesti. Esimerkiksi vartiat tulevat miekkojen kanssa perään jos juokset ihmisiä päin tai jos laukkaat hevosen selässä. Eräs vartia ampui minua jousipyssyllä siitä hyvästä että kiipesin katolla. Mutta näinkin tunnolliset vartiat saa sekaisin sillä että menee makamaan heinäkasaan hetkeksi. Minuutti sen jälkeen kun olet kadottanut vartijat ja tapaat saman vartijan kadulla, ei hän sinua tunnista. Pelin parhaat naurut sain kun juoksin kulman taakse, istuin penkille ja vartijat juoksevat tuhatta ja sataa ohi ihmetellen mihin katosin.

Maisemat ovat kauniita, ja varsinkin näköalapaikoilta näkymät ovat mahtavat. Näköalapaikoille, kuten kirkontorneihin tai minareetteihin pitääkin jatkuvasti kiipeillä, saadakseen selville lähistön tiedonantajat ja tiedonhakutehtävät.

Peli on ihan hyvä jos piti POP-sarjasta, mutta väkivaltaisempi ja pitkäveteisempi.

Airsoft ja siitä puhuminen

Aloitan tekstini mainitsemalla että tämä kirjoitus perustuu suurimmaksi osaksi Softaajan joulukuun numerossa (8/07) ilmestyneeseen Mari Lepolan kolumniin.
Koluminissa viitattiin useasti siihen, että mikseivät airsoftaajat puhu harrastuksestaan enemmän? Tällä voitaisiin saada positiivista julkisuutta harrastukselle ja vanhempia harrastajia airsoftin pariin. Artikkeli loppui lauseeseen "Minusta 'vapaa-ajallani minä leikin sotilasta' ei ole ollenkaan sen hullumman kuuloista kun esimerkiksi 'juoksen pallon perässä mailaa heilutellen'. Sanokaa jos olen väärässä."

Omakohtaisesti olen sitä mieltä, että eihän se minun korvaani, tai muidenkaan softaajien korvaan, kuulosta hullummalta. Mutta ikävä kyllä muista ihmisistä en menisi takuuseen. Varsinkin viimeaikaisten tapahtumien valossa en suosittelisi pyssyharrastuksensa mainostamista, en yhtään ihmettelisi jos koulussa joutuisi aiheesta psykologin puheille. Harvoin olen lähipiirini ympärille tietoa harrastuksestani levitellyt, kutsuinnoissa ja liikunnan haastattelusta olen maininnut, molemmilla kerroilla olen odottanut asiasta olevan jotain hyötyä minulle. Aloitin airsoftin hieman ennen lukion aloittamista, lukion alkaessa on suurimmalla osalla uusiin koulutovereihin tutustuminen edessä. Ainakaan minun avausrepliikkini ei ollut "Moi, olen Lauri ja leikin muovikuulapyssyillä". Tälläisillä repliikeillä olettaisin (ja tiedänkin) olevan kahdenlaisia vastauksia.

Ensimmäinen ja yleisempi on väheksyntä ja huvittuneisuus, johtuen varmaan lajin julkisuuskuvasta. Tämän sain itsekkin kokea kun kerroin eräälle lukiotoverilleni harrastukseni, vastaukseksi tuli "Ettekö te saa leikkiä sitä sotaa tarpeeksi armeijassa?". Tässä tuntuu olevan yleinen mielipide harrastuksesta, lasten pyssyleikki. Miksi sitä aikuiset tai sitä lähellä olevat ihmiset harrastaisivat? Toinen, josta on olen kuullut kanssaharrastajilta, on ns. kukkahattu-täti-reagointi. Eli siis "Voi kamala, nuoret leikkivät sotaa, tuossahan harjoitellaan sotaa. Tulevia kouluampujia kaikki tyynni". Aseet mainitaan ja heti oletetaan, että tässä vähintään harjoitellaan terrorismin alkeita. En voi kuvitella että kukaan pitäisi kummastakaan reagoinnista. Tietenkin jotkut suhtautuvat asiaan aikuisemmin ja eivät tuomitse samantien harrastusta. Ikävä kyllä tällöin puhutaan jo vähintään lukioikäisistä keskimäärin.

Tälläinen reagointihan on vain ylireagointia ja kiihkoilu, ja täydellisessä maailmassa airsoftaajat olisivat samalla lähtöviivalla jääkiekkoilijoiden ja partiossa käyjien kanssa. Ikävä kyllä me emme elä täydellisessä maailmassa. Me olemme lapsellisia, sotahulluja militaristi-natseja, kun taas vaikkapa rakkaat jääkiekkoilijamme ovat jaloja urheilijoita. Kiintoisaa on myöskin että sukulais-lajimme värikuulapelit, splättis, on hyvässä maineessa. Eihän lajeja erota kovin monikaan asia. Hieman kuin jääpallo ja jääkiekko.

Mikäpä siis erottaa meidät esimerkiksi tennispelaajista? Molemmissa lajeissa singotaan palloja kohdasta A kohtaan B. Tenniksessä käytetään pallon liikkeelle saattamiseen käytetään lihasvoimaa, airsoftissa jousta tai kaasua. Tenniksessä on tarkoitus olla osumatta toiseen pelaajaan, varsinkaan hänen mailaansa. Airsoftissa taas yritetään osua toiseen, mieluiten nytkin välttäen harrastusvälinettä (aseosuma-säännöthän eivät ole käytössä kaikissa peleissä).
Mikä siis on erona?

Tämähän on ilmiselvää, me pukeudumme kuten sotilaat, käyttäydymme kuin sotilaat, ja harrastus-välineetkin ovat lähes 1:1 kopioita esikuvistaan. Mutta, sotaan verrattuna airsoftissa on yksi massiivinen ero. Kukaan ei kuole. Sodanhan "pointtina" voidaan pitää toisen osapuolen tappamista. Joten tätä voidaan tosiaan pitää perustavanlaatuisena erona. Mutta näkevätkö muut tätä eroa? Harvoin. Mikäpä estäisi aseiden kanssa tutuksi tullutta, ihmisten tähtäämiseen tottunutta henkilöä nappamaan kätösiinsä oikeata ja tehdä massamurhaa? Eipä kai mikään, mutta eipä estä muidenkaan harrastuksien harrastajia. Massamurhaajat harvoin ovat mitään tappamisen ammattilaisia, tarkoituksena heillä on vain hullu väkivalta, siihen ikävä kyllä olemme me kaikki "varusteltuja" jo valmiiksi.

Sitten ovat nämä "puskavemputtajat" joita esiinty usein Iltalehden ja Iltasanomien sivuilla. He ottavat airsoft-aseen, eivät tiedä miten sitä käyttää ja toilailevat ties missä. Sitten airsoftaajia syytetään jos jotakuta sattuu näiden toimien aikana. Joka kerta tulee lajin kieltäminen esiin. Halutiinko kieltää veistäminen ja puutyöt kun metrossa joku telottiin kirveen kanssa? Entäpä jos lätkämailalla pahoinpidellään joku, halutaanko jääkiekko kieltää? Ei. Ihmiset eivät tunnu ase-replikoiden liittyessä asiaan tehdä eroa harrastajien ja harrastusvälineen väärinkäyttäjien kanssa.

Mutta tosiaan, miksen kertoisi jokaiselle vastaantulevalle ihmiselle ihanasta harrastuksestani, ja siitä kuinka kaikkien kannattaisi kokeilla sitä? Sillä luultavasti pääsisin ainakin koulupsykiatrin puhutteluun ja joutuisin vuosikirjani "luultavin massamurhaaja"-tittelin omistajaksi. Puhumattakaan kettuilusta ja selän takana tapahtuvasta hihittelystä jota saisin kestää koulussa.
Tietenkin kyseessä on noidankehä, airsoftilla on huono imago -> kukaan ei halua sitä mainostaa -> imago pysyy huonona. Airsoft tuntuu tarvitsevan, kuten moni muukin asia tässä maailmassa, marttyyreja. Ihmisiä jotka todennäköisesti tuhoavat sosiaalisen elämänsä mainostamalla harrastustaan. Minä en tähän pysty, toivotan onnea kaikille jotka pystyvät, sekä onnittelen kaikkia niitä ovat jo harrastustaan mainostaneet rohkeudestaan.

Halo ja PC

Kun katselen halo-trilogian pelien kansia, jokaisessa lukee "only for xbox/x360". Silti jo kaksi kolmasosaa trilogiasta on käännetty PClle. Ei minään loukkauksena PC-pelaajille tai kenellekkään, mutta tämä on minusta väärin!

Ymmärränhän minäkin että tässä takana on vain raha. PC-pelaajia on enemmän, joten heiltä Bungie saa enemmän rahaa kuin pelkiltä Xbox- ja X360-pelaajilta. Mutta, kuitenkin pelin kannessa lukee pelin olevan vain Xboxille/X360, joten voisi olettaa ettei sitä ole olemassa muille alustoille. Joten siis, tätä voitaisiin pitää jopa sopimusrikkomuksena Microsoftilta ja Bungielta.

Olen ollut pidemmän aikaa jo sitä mieltä, että pelit eivät juuri toimi alkuperäisten alustojensa ulkopuolella, kuten PCltä konsoleille tai vice versa. Yleensä käännökset eivät toimi, ja vaikka toimisivatkin, ei teos enää ole uskollinen alkuperäiselle pelille. Halon tapauksessa kyseessä on jälkimmäinen tapaus.

Pelin juonta ei muuteta, mutta joku valopää keksii heittää mukaan liekinheittimen. Liekinheittimen, WTF, ei Halossa ollut liekinheitintä. Aivan, ei ollutkaan, ainakaan Xboxilla. Lisäksi Halo-trilogian parhaita puolia, Co-op on poistettu. Lisäksi peli ei oikein toiminut PCllä, johtuen yhteensopivuus-ongelmista. Halo 2n PC-versio toimii vain Vistalla, joka on jo miinus itsessään (tosin ilmeisesti pystytään haxaamaan XPlle), sekä vaatii koneelta todella kovia tehoja.

Te PC-pelaajat jotka riistätte meitä, xboxaajia, katsokaa Master Chieffiä HUDiin, tunnetteko hänen syyttävän katseensa?

Mihin katosi splitscreen?

Tässä olen noin kuukauden ja risat X360n omistanut. Ja nyt rupesin ihmettelemään, mitä tapahtui neljän pelaajan splitscreenille? Tämähän oli mitä mainion ominaisuus, kaikki eivät A) omaa kavereita joilla on samat pelit, X360 ja live, B) halua pelata netissä, vaan face to face, samalla sohvalla.

Mikä järki tässä on? Ymmärrän että X360 on "online"-konsoli, mutta miksi offline-pelausta pitäisi sorsia samaan aikaan? Eikö se ole yksi ja sama pelaako moninpeliä samalla vai eri konsoleilla? Kavereiden kanssa on paljon hauskempi pelata vierekkäin, kun näkee välittömät reaktiot, voi samalla jutella, loistavan äänenlaadun kanssa.

Toivon mukaan en ole oikeassa ja splitscreen ei ole seuraamassa Dodoa. No katsellaan nyt.

Halokka 3

Tässä olen hakannut H3sta sen ilmestymisestä asti (ainakin lähes) ja ajattelin tuntemuksia pelistä purkaa tänne.

Itse pelihän on mainio, ei siinä mitään. Mutta sen ylistämistä löytyy sivutolkulla kaikkialta, en aio nyt siihen keskittyä, tosin mielestäni kyseessä on maailman paras pelia, as far as I'm concerned.

Ensinnäkin nettipelistä. Ranked list on tehopelauksellinen tila jossa pelaajille annetaan skill numero (minulla esim 20, käsittääkseni skaala on 0-30). Skill rank auttaa jos haluat kasvattaa "rankkiäsi", eli sotilasarvosia (itse olen lt 2nd grade). XPtä tulee sen mukaan mikä on skillisi, esim alle 10llä kesti siirtymä kessu-luutnantti 50 XPtä kun taas 20n skillillä 15XPtä. Käytännössähän näillä ei ole mitään merkitystä, insignioita saa siirtymistä seuraavalle rank-asteelle, kuten noviisista -> kessuihin ja vastaaviin tai kessuista -> luteihin jne. Näistä sitten saa archieventin ja armorin palasia omalle pikku spartanilleen.
Rankedit ovat makuuni hieman liian tosikkomaisia matseja, lisäksi niissä kaikki kivat pelimuodot, kuten swords ja hammerzeitiä ei pelata. Kaikki pelaavat verenmaku suussa, kuola roiskuen kun joku tappaa hänet. Tähän menee mukaan kyllä itsekkin kun pelaa tarpeeksi pitkään. Joka matsista tulee tasaisesti XPtä, joten ei ole väliä miten pärjää, vaan että pelaa. Kesken lopettamisesta rankaistaan kahden XPn menetyksellä, kun loppuun pelaamalla saa yhden. Tämä on mielestäni kohtuutonta, koska joskus on vain pakko lopettaa kesken, kuten vaikka järjettömän lagin takia.
Social playlistillä pelataan vapaampia ja hauskempia pelimuotoja ja pystyy pitämään partyn (kaverit jne) samoissa peleissä, jopa silloin kun partyn koko on suurempi kuin joukkueen pelaajamäärä. Socialeissa pystyy myös ottamaan samalta konsolilta kavereita mukaan. Ainoa miinuspuoli on ettei lähes hauskinta pelimoodia, infectionia pelata täälläkään.

Aseet ja pelimuodot ovat muuten mainiot, lukuunottamatta muutamaa murheenkryyniä. Ensimmäinen näistä on terretories, joka oli H2ssa vielä toimiva pelimuoto. Mutta nyt joku valopää on keksinyt ettei sillä ole väliä kuka pelin aikana hallitsee eniten alueita, vaan sillä kenellä niitä on viimeisellä sekunnilla eniten! Tsiisus, mikä aivokatkos muuten niin mainioille Bungien sedille on tässä sattunut? Seuraava murheenkryyni on spartan laser ja rocket laucher. Launcher oli mainio ase vielä H2ssa, kun sillä pystyi tuhoamaan kulkuneuvoja. Nyt siitä on tehty vain jalkaväen ownaamiseen sopiva ase. Spartan laserin tarkoitus oli ilmeisesti tarkoitus korvata rocket launcherin menetetyt anti-kulkuneuvo ominaisuudet. Tässä se harvoin onnistuu, aseen laukaisu on niin hidas että suurin osa kulkuneuvoista on joko ajanut päällesi tai ampunut sinut atomeiksi pariin kertaan. Lisäksi sillä on lähes mahdoton tappaa varuillaan olevaa jalkaväkeä. Paljastava lasertähtäin sopii lähinnä kaukana olevien ja unessa olevien vihollisten tappamiseen.
Lisäksi H3ssa on tasoitettu aseiden eroja, ilmeisesti tarkoituksena on ollut Unreal Tournamentmainen deathmatch, jossa kuolemalla ei juurikaan ole väliä, saat kuitenkin hyvät aseet heti spawnattuasi. Tämän puutteesta olen juuri nauttinut haloissa, on kannattavampaa pysyä hengissä ja kerätä parhaimmat aseet, kuin kuolla, tapella, kuolla, jatkuvaa päin puskemista, ilman strategiaa tai älyn käyttöä. Harmi että pelisarjan viimeinen osa on ajautunut tähän FPS-pelien perussyntiin. Kulkuneuvoista ei ole muuta sanottavaa, kuin että miksi Warthogista piti tehdä etanan vauhdilla kulkeva ajoneuvo? Vaikka mongoose tulikin nopean kulkuneuvon rooliin, en ymmärrä miksi Warttia piti hidastaa noin 25-20%lla? Ennemmin olisitte tehnyt mongoosesta nopeamman.

Kenttiä on hiukan vähänlaisesti, niin kampanjassa kuin moninpelissä, varsinkin kun nettipelissä kiertävät ne vain ne 5 kenttää 9stä. Tosin, voidaan olettaa että Bungie taas julkaisee kerman viimeisenä, eli uuden multiplayer mappackin, joko Liven kautta tai erillisenä discinä. H2n mappackin kartat olivat paremmat kuin alkuperäiset, joten H3n uusille kartoille on kovat odotukset.

Sniperit

Tänään airsoftatessasi (tai lähinnä tauoilla) tulin miettineeksi paria asiaa tarkka-ampujista. Tässä lähden miettimään näitä kysymyksiä ja niiden mahdollisia ratkaisuja.

Ensimmäiseksi lähdin miettimään tarkka-ampujien määrää. Nykyisinhän määrä lähentelee jo 20-15%, kun se oikeassa, real-steel maailmassa >5%. Pitäisikö tätä määrää ruveta rajoittamaan realistisuuden nimissä? Eipä kai, eihän ihmisten harrastamista voida noin rajoittaa. Mutta, mielestäni ainakin voitaisiin hieman kehittää ja harjoittaa, varsinkin turvallisuusasioissa.

Tästä pääsemmekin seuraavaan asiaan. Tarkkuuskivääreitä viritetään, ja se tekee niistä perus AEGtä vaarallisempia. Siispä, minun mielestäni, yhdistysten pitäisi pitää harjoituskursseja tarkka-ampujille. Aivan liian usein näkee snipereiden liian läheltä ammuttujen kuulien aiheuttamia vahinkoja. Voi vaikuttaa että kitisen tässä turhaan, ja olen saanut snipereiden kuulia naamaani 5 metrin päästä ja nyt kostan sitä. Näin ei ole. Minusta ei kuulu täysin turvalliseen harrastukseen se että huulet, korvat ja posket ovat verillä sen jälkeen kun joku wnb-ultra-sniper ei viitsi käyttää bäck-uppiaan, koska pelkää menettävänsä fräginsä. Onko se frägäys sitten se tärkein asia? Ei minusta, minusta tärkeintä on turvallisuus, sitten vasta hauskanpito.

Näillä kursseilla voitaisiin iskostaa jokaisen tarkka-ampujan mieleen se etäisyys jolta vielä voi ampua sillä 3 joulen apsilla. Jos ei muuten uskota, pistetään tarkka-ampuja-kokelaat piipun ikävämpään päähän, ottamaan se 3 joulen voimalla lähtevä kuula siitä 5 metristä naamaan. Tosin tämä on minusta kaikille airsoftaajille hyvä perussääntö, jos ei pysty ottamaan oman aseensa kuulia läheltä, niin miksi muiden pitäisi? Ylipäätään virittämistä tehdään nykyään liikaa boustailun ja frägien kasvun tähden, ja joskus jopa niinkin säälittävästä syystä kuin muille aiheutetun kivun nauttimisesta. Ensimmäinen syy on typerä, toinen jotenkin ymmärrettävä ja viimeinen vain sairas.

Joten jätän teille kaikille tarkka-ampujille pähkinän: Miksi te olette tarkka-ampujia? Oman pelityylin tähden? Boustailun takia? Cooliuden? Kivun aiheuttamisen? Vai pelkästään siksi että elokuvissa se tarkka-ampuja on se kovin ownaaja?
Mikä sitten onkaan tapauksenne, suosittelen miettimään välillä frägien ja cooliuden sijaan sitä tähtäinristikon keskellä olevan ihmisen turvallisuutta ja terveyttä.

X-men legends 3?

Miksei kukaan ole keksinyt jatkaa tätä mainiota ja menestynyttä pelisarjaaa, varsinkin kun käyttämätöntä potentiaalia on vielä paljon?

Tarinoita ja paikkoja löytyy vielä. Ryhmä-x:n historia ulottuu 60-luvulle asti, en jaksa uskoa ettei siitä määrästä historiaa ei keksitä pohjaa uudelle tarinalle, tai löytää valmiin tarinan pienillä päivityksillä. Paikoiksi kelpaa lähes mikä paikka marvelversumissa tai omassamme, Ryhmis on pyörinyt ympäri maapallon, moneen kertaankin.

Hahmojakin on jätetty käyttämättä ärsyttävässä määrin. Esimerkiksi New Xmen (X23, Hellion, Rockslide, Mercury, Surge), X-factor investigations (Monikko [tosin miten toteuttaa kloonausvoima? Ehkäpä yksinkertaisesti hyökkäyksissä monistaa itseään ja iskee kloonien kanssa. X-treme voima voisi olla 20 tai enemmän kloonia jotka lyövät/hyökkäävät kaikkia ruudulla olevia vihollisia vastaan], Monet, Wolfsbane, Strong guy, Syrin), vanhat Generation X, vanha ja uusi X-calibur, X-voima ja vaikka viimeisenä avattavana salatut X-miehet (Vulcan, Sway, Petra ja Darwin). Lisäksi klassisia X-miehiä ja -naisia on tähän asti jätetty käyttämättä kuten Havok, Cable, Ihmetyttö (Rachel), Polaris, Sotapolku, sekä parit hahmot jotka eivät olleet sekä 1 ja 2 osissa samaan aikaan (Piispa, Peto ja Tajunta).

Pelimekaniikan kannalta ottaisin 1-osan tarinankerronnan ja 2 osan pelattavuuden ja taitokehityksen. Lisäksi esimerkiksi varusteiden kustomointi ja parantelu voisi olla varsin mainio ominaisuus. Lähitaisteluhahmojen toivoisin olevan vahvempia perushakkaamisessa ja kaukotaistelijoiden olevan parempia energian regeneroinnissa ja -määrässä. Ja tietenkin keskimatkan taistelijoilla näiden sekoitus, kummassakin huonommat kuin siihen keskittyineillä taistelijoilla, mutta parempi kuin toisella ääripäällä.

Tässä sitten odotellaan että joku iso pomokin keksii samat asiat kuin minä, toivon mukaan pian.

Blogin aloitus

Keksimpä tässä aloittaa blogin, ajattelin tänne kirjoitella airsoftista ja peleistä, voisin ne jakaa eri alueihinkin. Saa nähdä mitä tästäkin tulee. Ja ylipäätään kiinnostaako ketään jorinoitani.

Torstaina saavuin 5 päivän opintomatkalta Roomasta. Kivaa oli ja paikkoja nähtiin kiitettävästi. Opettajat kertoivat kaikesta todella paljon, ja vieläkin imeskelen osia tiedoista aivojeni syövereihin. Colosseum varsinkin teki vaikutuksen, rakennushan on massiivinen, liioittelematta. Lisäksi sillä on todella paljon kiinnostavaa historiaa. Rooman illat kuluivat suunnistaessa suurkaupungin sykkeessä ja etsien mukavia ruokapaikkoja. Ruoka oli Roomassa hyvää ja halpaa, tosin juomien hinnat korvasivat tämänkin halpuuden (3 ja puoli euroa limutölkistä!). Kävin myös Pantheonin vieressä olevassa mäkkärissä ja söin sen McTerassilla. Tässä pitäisi jokin oppimispäiväkirja kirjoittaa, tosin ei minulla ole hajuakaan minkälainen ja runosuoneni aiheesta on aika jäässä.

Tässäpä tämä tältä illalta, ensi kertaan!